• reettalinnea8

The Milk System ja maitolitran todellinen hinta

Updated: Feb 28

Juttu julkaistu alunperin Vegaia-lehdessä. Katso juttu kuvineen täältä.

Putkia, säiliöitä ja loputtomia liukuhihnoja. Kovat lattiat ja arvot. The Milk System -dokumentti nähdään Helsingin DocPoint-festivaalin ohjelmistossa 29.1.–4.2.2018. Vegaia katsasti elokuvan ennakkoon.


Maitoteollisuus on euroopassa 100 miljardin euron bisnes, joka tuottaa vuosittain 200 miljoonaa tonnia maitoa nesteenä ja jauheena. EU:n budjetissa suurin lohko, 45 miljardia euroa, edustaa maataloustukia. Markkinat räjähtivät maailmanlaajuisesti, kun 1,3 miljardia kiinalaista pääsi maidon makuun. Heille oli kerrottu, että maidonjuonti edistää pituuskasvua. Maitoa tuotetaankin nyt vientiin. Saksalainen Magnetfilm on tehnyt maitoteollisuudesta hyytävän realistisen dokumentin The Milk System, joka havainnollistaa alan hurjat mittasuhteet.

Piimäbisnes ei tunne maiden tai mannerten rajoja, ja dokumenttia tähdittävätkin paitsi monikansalliset jättiyritykset myös pientuottajat Saksasta, Tanskasta, Italiasta ja Senegalista. Dokumentissa haastatellaan muun muassa markkinoiden pukumiehiä, pienten (250 lehmää) ja keskikokoisten (750 lehmää) tilojen tuottajia, tutkijoita sekä kauppiaita. Lehmiltä ei kysytä. Huoli litrahinnasta kuultaa jokaisen tuottajan otsalohkon läpi, ja suurten yritysten pelisilmissä kiiluu voiton maksimoiminen. Kilpailun muuttuminen kansainväliseksi laittaa pienet tuottajat ahtaalle. “Kasva tai lopeta. Uudistu tai kuole.” Viha systeemiä kohtaan patoutuu teollisuuden mittakaavassa pienten navettojen pihattoihin.

3 500 tuottajaa tuottaa nyt saman määrän maitoa kuin 37 000 tuottajaa kolme vuosikymmentä sitten.


Syvä jäteallas kuvastaa puolestaan saasteongelman laajuutta. 20 000 litraa maitoa vastaa 70 000 litraa jätöksiä. Tanskalaisen tuottajan kakkalaari on miehen sanojen mukaan aina täynnä. Kontrastia luovat maidonvalkoiset toimistorakennukset ja kiinalaisen maitotehtaan turistikierrokset, joiden syvärentouttava taustamusiikki auttaa välttelemään todellisuutta.

Kiinalaisenkaan maitopurkin kyljessä ei lue: “Tämä maito on lypsetty lehmästä, jota pidetään tiineenä ympäri vuoden. Jos lehmä ei synnytä kerran vuodessa, se hävitetään arvottomana. Toisaalta, vaikka lehmä tekee orjatyönsä moitteetta, se hävitetään arvottomana. Lehmä voisi helposti elää 20-vuotiaaksi, mutta harvalle sallitaan edes viisi vuotta. Sonnit sen sijaan ovat pelkkä rasite, joka myydään pilkkahintaan sonnikasvattamoon ja teuraaksi.“

Koko käsittämättömän systeemin lisäksi dokumentti valottaa tuotannon yhä absurdimpia ulottuvuuksia. Eräs maajussi jalostaa lehmiä huvikseen. Hän kertoo, kuinka hauskaa on suunnitella oman lypsykarjan ulkonäköä viiden vuoden päähän, ja katsoa sitten kuinka metsään mentiin. Maitojauhetta senioreille Kiinaan. Yksittäispakattuja maito-ties-mitä pienituloisemmille kuluttajille Afrikassa. Hollantilainen yhtiö esittelee mitä mielikuvituksellisimpia tuotteita, joiden markkinat ovat muualla ja kysyntä kovassa nousussa. Tekijät vierailevat myös Turbo Cow Breeder Elite:ssä Italiassa, Genetic Performance Show:n merkeissä. Täällä lehmät jalostetaan huippu-urheilijoiksi ja niitä verrataan Formula1-autoihin. Näyttelyssä vilkkuvat öljytyt, suonikkaat utareet ja pelokkaat silmät. The Milk System puhuttelee globaaliudessaan ja kauhua tarjoillaan vähäeleisessä muodossa. Englanninkielinen kertojaääni johdattaa haastatellusta toiseen ja musiikkia on käytetty säästellen. Dokumentaristilla itsellään ei ole roolia kameran edessä, ja huomio kohdistuu koko 90 minuutin ajan vahvasti asiaan.

Elokuva laittaa ihmisen ajattelemaan, ei vaihtamaan kanavaa kevyempään katsottavaan. Äärimmäisen dramatiikan puuttuessa joku katsoja saattaa toki tylsistyä. Dokumentissa keskitytään pitkälti markkinoihin, ja osiot maidon terveysvaikutuksista ihmiselle sekä lehmien hyvinvoinnista jäävät tyngiksi.


Haastateltu piimäpomo on kiltinnäköinen, isällinen henkilö, joka kannustaa pieniäkin maidontuottajia uskomaan rohkeasti tulevaisuuteen ja tuotteiden kysynnän kasvuun.

Kaiken keskellä on eläin, jonka kärsimys isojen rattaiden pyöriessä ja kakkarobotin törmäyskurssilla ei jää epäselväksi.

Ohjaus: Andreas Pichler

Magnetfilm, 2017

Docpointfestival.fi